winefields



Maanantaina käytiin pomon kanssa tutustumassa viinipeltoihin ja maisteltiin viinejäkin kaiken kiertelyn jälkeen. Ihan aluks oli siis tarkotuksena, että mentäis poimimaan viiniä, mutta koska sen aika ei ole vielä niin mentiin vaan tutustumaan viljelyyn ja käytiin viinituvassa. Kuten kuvista näkee, oli ihanan aurinkoinen päivä, joten Suomen viileys ei oo vielä saapunut tänne asti ;) sitä  odotellessa...Bernkastelin parkkipaikalla (wuhuu!) järjestettiin markkinat ja sielläkin tuli pyörähdettyä, mutta tarjonta oli lähinnä vaan turkkilaista muotia tai pesuaineita joten löytöjä ei tullut tehtyä. Hyvä vaan, sillä Trierin reissun shoppailut tuntuu edelleen lompakossa!

Nyt suuntana työt ja sieltä heti unille, tuntuu että nuha on taas iskemässä mutta yritän selvitä teen ja multivitamiinipillereiden avulla, selkeesti liikaa stressiä kun kokoajan kipsu hahah!

ps. tänään tasan kaksi viikkoa!!! holy jesus en malta odottaaaaa!! xx Vergiläinen

 

girlies shopping at Trier

Nopee ensiesittely meidän perjantaisesta shoppailureissusta. Halusin löytää uusia vaatteita, kun tuntuu että täällä landella kuljen samoissa kokoajan, ja niitä tulikin löydettyä! Uus syystakki, housut, hame, koruja... ;) Niistä lisää myöhemmin kuvien kera!
Eilinen vapaapäivä kului pomon kanssa viinipeltoja kierrellessä Reetan ja Julian kanssa. Siitäkin tulossa lisää myöhemmin, koska tänään oon liian laiska anteeksi! Eilen oli loistava aurinkoinen sää, tosi lämmintä pitkästä aikaa eli kuviakin tuli otettua hirveesti. Meidän pomo tais olla lopuks jo vähän uupunut meihin, kun kolme tyttöö kikatti koko päivän minibussin takapenkillä :D Nyt pää on niin tyhjä kaikesta ettei järkevää tekstiä vaan synny millään...xx Vergi
PS. Viimenen kuva lähiaikasesta ostoksesta paikallisesta pikkukaupasta, se oli niin hurmaava ja liikuttava, että mun oli pakko saada se <3 p="">

three weeks mates

Kuvaa viimeaikojen tunnelmista, VIHDOIN postia Suomesta, "parane pian"- nalle ja herkutelua Reetan kanssa, NAMI! Perjantaina meillä on vihdoin yhteinen vapaa eli shoppailua tiedossa joko Koblensissa tai Trierissä jiiiiihaaaaa! Pitää varmaan ostaa skedelauta tai longboardi kun tuntuu että nykyään se on se kriteeri millä kuulut johonkin joukkoon. Tottakai ois siistiä oppia skeittaamaan ja blaablaa mutta samalla ahdistaaaaa miks ihmisillä on tarve pysyä mukana kaikessa uudessa ja siinä mikä on suosittua. Hahah muistan miten kolme vuotta sitten Uunon kanssa sovittiin miten se opettaa mua skeittaan;D vieläkö muistat! Mutta. Siis. Ei mulla mitään sitä vastaan oo eli älkää ihmiset ottako niin vakavasti. Tiistai-illan tietokonehetki, liikaa kakkua ja blogiselailu on hyvä resepti tälläselle turhalle kritiikille. Jäljellä olevat kolme viikkoa ja jännitys Suomeen palaamisesta vaan aiheuttaa kokoajan älytöntä ja turhaa stressiä hahah kuulisittepa mun ja Reetan jokapäiväset keskustelut! Pakostakin alkaa aina vaan naurattaan kun tajuan miten hulluiks lande on meidät tehny, kaikki vaan saa verenpaineen nousemaan banaanikärpäsistä ties mihin. Toivottavasti teidän elämä on vähän rauhallisempaa ja stressitöntä nyt! xx stressiVergi

more about Germany and everything

"So I'm driftin away like a feather in air, lettin my words take me away from the hurt and despair"

Oon ihan poikki. En tiiä onko kukaan huomannu sitä aikasemmin, mutta mä oon. Vielä kuukausi sitten olin tyytyväinen ja tosi onnellinen suunnilleen kokoajan, vaikka aikasemmin tänä kesänä olinkin kuullut huonoja uutisia Suomesta pariinkin kertaan ja itkeny täällä Saksassa itteni ihan tukkoon, koska musta tuntu niin pahalta etten voinu olla sillon siellä tai vaikuttaa asioihin mitenkään täältä käsin. Olin kuitenkin onnellinen, työ oli paskaa ja joo on edelleen, mutta sen osasin pistää omaan arvoonsa ja osaan edelleenkin koska tiedän, että kuukauden päästä oon taas Suomessa.

Mutta näistä muista asioista en osaa päästä irti, koska tuntuu että kaikki ongelmat on Suomessa eli lähdön lähestyessä myös ongelmat lähenee. Ja vielä pahemmalta tuntuu kun tiedän, että stressaan tyhmistä asioista tai asioista joista mun ei pitäis enää välittää ja joille en voi mitään. Mielessä pyörii vaan kokoajan koulu ja lukio, työt, ihmissuhdeongelmat ja ylipäätään kaikki. Se miks ihmiset on niin kauniita, mutta musta ittestäni tuntuu että näytän aina ihan räjähtäneeltä. Huomaatteko nyt? Ihan turhia ongelmia joihin osaan pystyn itekkin vaikuttamaan, kuten jos haluan voin pukeutua nätimmin ja laittautua enemmän. Mutta oon poikki.

 Lähetä viesti opolle, tee työhakemuksia, valmistaudu kirjoituksiin ja lukioon, ilmottaudu kursseille iltalukiossa, pidä yhteyttä ystäviin, toteuta unelmia, matkustele...Kuulostaa todella helpolta, myös mulle nyt kun näen mustaa valkoisella. Mutta silti niin hankalaa.

kuvat weheartit.com

 

Tuntuu että kaikki on alkanu parissa viikossa ja mun elämä on mullistunu, ei ulkoisesti mutta mun sisällä. Mulle niin tärkeistä henkilöistä on yhtäkkiä tullut ihan erilaisia ja tunnen olevani yksin. Oon onnellinen kun pääsen takaisin Suomeen, mutta samalla mua pelottaa, koska siellä ei odota enää sama elämä jota elin ennenkun muutin tänne landelle.

Mutta hyihyihyi hirveetä angstivalitusta. Nyt pirteempiin tunnelmiin.¨

ENÄÄ 26 PÄIVÄÄ! Sitten tapaamme taas ;)

Ps. Täällä landella asuvilla saksalaisilla taitaa olla vähän liikaa rakkautta isänmaataan kohtaan, koska muitten kielten paitsi saksan puhuminen meillä töissä on ehdottomasti kielletty. Okei vähän liioteltuna, kyllä mulle puhutaan englantia, mutta suurimmaks osaks kuitenkin saksaa. Nyt oon ihan sujut tän jutun kanssa, mutta alussa mua raivostutti suuresti kun meitä kiellettiin puhumasta suomee keskenään töissä, koska "me ei ymmärretä mitä te puhutte" No mitä helvettiä, tulin tänne täysin tollona enkä osannut sanoo kun danke ja tomaten, eli kiitos ja tomaatti, kun tulin. Toinen mikä sai mun veren kiehumaan oli se kun sanoin tai kysyin jotain meidän keittiöpäälliköltä ja se esitti ettei ymmärrä englantia joten mun piti selittää asia kunnon puujalkasaksalla, eli ehkä kahella sanalla saksaa ja ruotsienglanti-sekotuksella. No, kaikesta on selvitty ja loppusuoralla ollaan jo! :)

Vähän valosampia ajatuksia teille! xx Vergi



watch out for this

 Vähän omakuvaa kehiin pitkästä aikaa. Lyhyemmät hiukset kummastuttaa mua vieläkin mutta samalla nautin siitä miten hyväkuntoselta mun oma luonnonkihara näyttää :) Ei, en laita hiuksiani mitenkään ja sen kyllä huomaa...:D
Toivon syvästi että parantuisin keskiviikkoon mennessä hiukkasen, niin voisin mennä tarkistaan Trierin shoppailumahdollisuudet pitkästä aikaa, mutta kipeenä se ei onnistu koska muuten töissä saan mulkoilevaa silmää.
Ja nyt lopetan koska ei mulla mitään oikeeta asiaa edes ollut.

tsekatkaa mikä afro

xx Vergi a.k.a afrokarhu

filled with all the strenght I've found there's nothing I can't do

Nyt kerron kaiken. Nimittäin mun elämästä Saksassa.

Ensinnäkin, työt. Mun elämä Saksassa on oikeastaan pelkästään duunia, koska sitä tulin tänne tekeen ja siitä en valita. MUTTA, meilläkin on kuitenkin työsopimus, ainakin pitäisi olla vaikka sen noudattaminen onkin mennyt oikeestaan ihan perseelleen. Näin alustavasti, tulin tänne koulun kautta vaihtoon toukokuussa, tarkotuksena työskennellä ravintolassa kokkina, nähdä viininviljelyä ja muutenkin tutustua saksalaiseen elämään pienessä kylässä. Meitä lähti tänne 10 oppilasta, 5 on jäljellä. Eli työpaikka ei ole itse hankittu ja työsopimuskin on tehty koulun ja työnantajan välillä.
Mitä työsopimukseen tulee, työajat max 40h/vko eli 160h/kk. Arvatkaa toteutuuko? Tällä hetkellä teen melkein kymmenen tunnin päiviä, joskus kuutena päivänä viikossa, mutta yleensä oon saanut ne normaalit kaksi vapaapäivää viikossa. Kuitenkin jopa henkilö jolla on yhtä huono matikkapää kun minulla sattuu olemaan, ymmärtää että työtunnit ylittyy kyllä reilusti. Palkka silti sen 500e/kk. Nyt kun aletaan jo lähestymään loppua niin saa nähdä tuleeko ylittyneet työtunnit viimeseen palkkaan bonuksena. Pomon kanssa työajoista ja työmäärästä on keskusteltu jo niin useaan otteeseen, että pikkuhiljaa alkaa tuntua että kaikki ei oo ihan kunnossa, kun muutosta ei vaan tapahdu.

Toiseksi, työtehtävät. Jos vielä jollekkin on hämärän peitossa mitä teen, niin tässä vastaus: opiskelen kokiksi ja viimeinen vuosi alkoi nyt elokuussa. Täällä keittiössä ei ole töistä pulaa. Nyt viiden kuukauden aikana on kyllä tullut opittua niin paljon kaikkea uutta ja siihen olen tosi tyytyväinen. Ainut ongelma on kuitenkin, että olen opiskelija. Ravintolassa jossa työskentelen opiskelijan ja vakituisen työntekijän välillä ei ole muuta eroa kun arvoasema ja palkka. Työtehtävät on samat ja yhtä raskaat. Kun Suomessa systeemi menee niin että opiskelijan kanssa on aina yksi työntekijä auttamassa ja ohjeistamassa niin täällä asiat ei mene niin. Opiskelijan oletetaan osaavan samat asiat kuin vakituisen työntekijän. Saattaa kuulostaa tosi itserakkaalta, mutta voisin sanoa että joissain asioissa toimin täällä paremmin kun vakituiset työntekijät. Pystyn olemaan menettämättä hermojani heti ensimmäisten viiden tilauksen jälkeen kiireisenä aikana ja pitämään asiat järjestyksessä. Myös, en tiedä onko tässä niin paljon kehumista, mutta osaan siivota paljon paremmin ja huolellisemmin kun muut! :D

Kolmanneksi, arvojärjestys.
head chef (keittiöpäällikkö), sous-chef (apupäällikkö), chef de partie (esim. erikoistunut liharuokiin), chef (chef de partien avustaja aka minä). Näin menee meidän arvojärjestys, niinkun yleensä kaikissa keittiöissä. Mutta missään muualla en vielä ole kohdannut yhtä suuria arvoeroja kun täällä. Ensinnäkin, meidän päällikkö kuvittelee olevansa jumala. Muille saa vittuilla niin paljon kun huvittaa ja tehdä mitä lystää, koska no, on päällikkö. Kaikki asiat menee aina keittiöpäällikön mielen mukaan. Oli mikä tahansa muu homma kesken ja päällikkö sanoo että vie roskapussi alas, niin sehän viedään. Samalla sekunnilla. Koko keittiö on tainnut mennä vähän sekasin sen jälkeen kun tulin tänne, koska tunnen kuitenkin oman arvoni ja mulle ei töissä puhuta ihan miten huvittaa. Ainiin unohdin kertoa, oon ainut nainen koko keittiössä. Jokin mussa aina aiheuttaa sellasen inhoreaktion ja päättäväisen asenteen, jos mua määräillään ihan miten huvittaa.
Vielä pakko sanoo, että missään muualla en ole vielä törmännyt siihen että kun muut siivoaa keittiöö, niin cheffi juo kaljaa ja selaa tietokonetta. Ainiin, tilauksien lukeminen ja aterialuukun avaaminen kun muutenkin on niin puuduttavaa hommaa.

Neljänneksi, ennakkoluulot.
Kylässä jossa asun on 8000 asukasta, BURN. Eli Tampereeseen verrattuna tää on kooltaan kun Hervanta mutta asukasluvulta Sammon keskuslukio kertaa 2. Niimpä täällä melkein jokaikinen tietää kaikkien muiden asiat. Jos kerron missä oon täällä töissä, kaikki tuntee heti sen perheyrityksen ja suunnilleen koko niiden historian viimeseltä 20 vuodelta. Mutta nyt niihin ennakkoluuloihin. Täällä ei tiedetä Suomesta mitään, ei yhtään mitään. Onko Suomessa kylmä ja näätkö usein villieläimiä vapaana on meillä töissä niitä suosituimpia kysymyksiä. Kun kerron suomalaisista tavoista ja keittiöstä niin kaikki on ihan hämmentyneitä, tottakai kun kaikki asiat on uusia, sen ymmärrän.
Myös kun on pelkkien miesten kanssa töissä niin saan kuulla kokoajan vaikka mitä. Oon jo tottunu siihen joten osaan ingnoorata kaiken ja vaan pyöritellä silmiä, JOLLOIN mua pidetään tylsimyksenä. No voi voi. Kerran kerroin miten Suomessa meillä oli ravintolassa pinkkiä perunamuusia, arvatkaa mitä sain vastaukseks? "Mun mielestä toi ei kyllä oo kauheen heteroo meininkiä" Mun suu loksahti auki. Meillä kaikki tehdään täsmälleen samalla kaavalla. Välillä tulee sellanen tunne, että meidän ravintolassa kokit ei halua oppia mitään uutta tai kehittää itseensä ollenkaan.

Ja nyt huhhuh! Mähän sanoin että kerron kaiken. Vielä on sellanen fiilis että jotain jäi mainitsematta, mutta en yhtään ihmettele, meidän ravintola on niin hullu paikka. Ja kaikki teksti käsittelee vaan mun työpaikkaa ja sitä mihin oon siellä törmänny, ei koko Saksaa eikä edes koko Bernkastelia.Tiedän että Bernkastelissakin on niin upeita ravintoloita ja jossain toisessa mestassa meininki ois ihan erilainen. Vaikka oonkin asunu Saksan pikkukylässä puoli vuotta ja tästä on jäänyt tietynlainen kuva mieleen niin tiedän kuitenkin että koko maa ei ole samanlainen. Tiedän monia mahtavia ihmisiä jotka asuu Saksassa ja haluan myöhemmin matkustaa tänne takasin, isompaan kaupunkiin kylläkin.

Noniiiiiiiiin. Nyt vähän kevyempiin tunnelmiin ja tässä pari otosta viimeaikaisista shoppailuista, myös tuliaisia on jo tullu hankittua mutta ne säilytän ylläreinä ;)

 Käsintehdyt korvakorut 4e markkinoilta

Cro Raop- albumi ja kolmen CD:n Club Summer 2013 kokoelma, yhteensä noin 40e

 

Sori mutta alko vaan ärsyttään ja nyt kipeenä vielä kaikki ottaa päähän paljon enemmän niiin oli ihan pakko avautua :) Nähdään kuukauden päästä!! xx Vergi

winefest & amusement park

Thank god it's over! Viinifestit nimittäin. Työpäivät veny aina kymmenen-kahentoista tunnin pitusiks ja siihen päälle vielä omat huvittelut, koska tottakai näistä juhlista piti nauttia, kun kerran täällä vaan ollaan! Viinifestiä edeltävä tiistai oli vapaapäivä, joten mentiin Jimmyn kanssa seikkailemaan Wittlichiin ja vähän shoppailtiinkin. Loppuviikko onkin aika hämärässä, päivät meni töissä ja illat/yöt weinstrassella eli viinikadulla, rokkikeikkoja kuuntelemassa ja huvipuistossa. Oli kyllä aikamoinen viikko! Kaikinpuolin, vaikka mitä ehti sattua ja tapahtua niin töissä kun muuallakin. Hauskaa kyllä oli ;) Eilen keskiviikkona sain vihdoin rentoutua vapaapäivän merkeissä ja meninkin uima-altaille ottaan arskaa ja vaan aatteleen asioita, vihdoin sain olla vaan oman pääni kanssa. Sunnuntaina seuraava vapaapäivä ja nyt laskenkin jo aamuheräämisiä siihen!
Taas vaihteen vuoksi vähän sekava postaus ja harmi kun viinikadulta ei tullut otettua kuvia, mutta koko Bernkastelin suurin tie oli siis suljettu ja täynnä erilaisia ruokakojuja ja viinipisteitä, musiikkia ja keikkoja oli ympäri kaupunkia ja näin täällä ensimmäistä kertaa neljän kuukauden aikana PALJON NUORIA IHMISIÄ. Olin ihan hämmentyny aina iltasin kun kadut oli täynnä tuhansia nuoria.
Nyt työt odottaa, toivottavasti pääsisin jo kymmenen jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan, mutta ikinä ei voi tietää...Toivottavasti Suomessa kaikki hyvin ja laittakaa ihmeessä kysymyksiä viinifesteistä tai mistä vaan! xx Vergi